Tietoa soitinvalintaa varten

Tämä sivu PDF-tiedostona

(Esitetyt iät ovat suuntaa-antavia, eivät ehdottomia.)

Hyvinkään musiikkiopisto järjestää lukuvuosittain konsertteja, joissa on mahdollisuus kuulla ja jopa kokeilla eri instrumentteja. Mieti avoimesti mitä soitinta haluaisit soittaa. Sinun kiinnostuksesi ja motivaatiosi vaikuttaa paljon siihen, mitä musiikin opiskelu musiikkiopistossa voi sinulle antaa.

Musiikkiopistosta on mahdollista vuokrata jousisoittimia ja puhallinsoittimia aloittaville oppilaille. Klarinetteja ja kitaroita ei ole lainattavissa ja pianonsoiton oppilaiksi pyrkiviltä edellytetään, että kotona on tai sinne hankitaan opintojen alussa akustinen piano. Opettajat auttavat opintojen alkaessa soittimen valinnassa ja hankinnassa. Oppilas ja hänen huoltajansa huolehtivat soittoharrastukselle tarpeellisesta kuulonsuojauksesta.

Soitinvalmennus alle 7-vuotiaille:
Alle kouluikäisille suositellaan soitinvalmennusta erityisesti silloin, kun soittimen valintaa halutaan harkita ensimmäisen lukuvuoden ajan ja kun lapsi halutaan vähitellen totuttaa opiskelurytmiin musiikkiopistossa. Opetusta annetaan ryhmäopetuksena kaksi kertaa viikossa keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 13.30–14.15. Vuoden aikana opiskellaan nuottiopin alkeita, laulamista ja nokkahuilun soittoa.

Alle 9-vuotiaille:
Pääaineeksi voidaan valita viulu, alttoviulu, sello, kontrabasso, piano, harmonikka, nokkahuilu, poikkihuilu tai kitara.

9–12-vuotiaille:
Oppilaan koosta ja hampaiston vakiintumisesta riippuen edellisten soitinten lisäksi voidaan valita: klarinetti, oboe, fagotti, baritonitorvi, saksofoni, trumpetti, käyrätorvi sekä lyömäsoittimet.

Yli 12-vuotiaille:
Voidaan valita kaikkien edellisten soitinvaihtoehtojen lisäksi pasuuna tai tuuba.

Yli 15-vuotiaille:
Voidaan valita myös yksinlaulu, jota edeltää mieluiten soitinopinnot.

Pianon, viulun ja sellon soitto on suositeltavaa aloittaa alle 9-vuotiaana.

Jousisoittimissa ääni saadaan aikaan hankaamalla kieliä hevosenhäntäjouhista valmistetulla jousella, jolloin kitka saa kielen värähtelemään. Jousisoittimetkin ovat kielisoittimia (kuten kitara), joten niitä voidaan soittaa myös sormin näppäilemällä.

Basson, sellon ja viulun soittaja
Kuvassa kontrabasso, sello ja viulu.

Viulu on jousisoitinperheen korkeaääninen soitin, joka yhdessä alttoviulun, sellon ja kontrabasson kanssa muodostaa viulujen soitinperheen. Jousisoittimet ovat tärkeitä sekä orkesterissa että soolosoittimina, ja viulu on orkesterin johtava melodiainstrumentti. Viulu on kaunisääninen jousisoitin, jonka kanssa pääsee nopeasti yhteismusisoinnin maailmaan. Viulu on jousisoittimista kaikkein suosituin soitinvalinnoissa.

Alttoviulu on rakenteeltaan aivan samanlainen kuin viulu, mutta se on kooltaan isompi. Alttoviulun sointi on viulua tummempi ja matalampi. Sanotaan, että alttoviulu on orkesterin "sielu". Jousisoitinperheessä alttoviulu muistuttaa eniten ihmisen ääntä. Äänenvärin tummempi sävy ihastuttaa ja vie soittajan helposti mukanaan musiikin maailmaan.

Sello on peräisin 1500-luvulta. Sello noudattaa viulun rakennetta, mutta se on kooltaan suurempi ja sen ääni on matalampi. Selloa soitetaan istualtaan ja soitin tuetaan lattiaan piikkimäisellä tuella. Sello on tärkeä soolo-, kamarimusiikki- ja orkesterisoitin. Se on tänä päivänä suosittu soitin klassisen musiikin lisäksi, myös viihdemusiikissa. Selloa voikin "revitellä" jopa heavy-musiikin tahtiin.

Kontrabasso on matalavireisin ja kooltaan suurin jousisoitin. Toisin kuin muilla jousisoittimilla, kontrabassolla on käytössä kaksi erilaista jousimallia: ns. ranskalainen jousi, joka on samanmallinen kuin viulun- tai sellonjousi, sekä ns. saksalainen jousi, jonka ote on alapuolinen kuten vanhoilla gambasoittimilla. Jazz-yhtyeissä sitä soitetaan useimmiten näppäillen, ilman jousta. Kontrabassoja on erikokoisia, kuten muitakin jousisoittimia, joten soitonopiskelun aloittaminen jo 7-vuotiaana on täysin mahdollista.

Puupuhaltimet eroavat vaskipuhaltimista materiaaliltaan (joka voi olla puuta tai metallia) sekä äänenmuodostukseltaan. Puupuhaltimista huilussa saadaan sisään puhallettu ilma värähtelemään ääniputkessa olevan terävän reunan avulla. Muissa puupuhaltimissa käytetään lehdykkäsuukappaletta.

Huilu on vanhimpia soittimia ja esiintyy kaikissa kulttuureissa. Nykyinen poikkihuilu on metallia, yleensä hopeaa tai hopeaseosta. Huilun ääni on kuulas, kirkas ja sävyrikas. Poikkihuilu on tärkeä orkesteri- ja soolosoitin. Orkesterissa käytetään usein myös pikkolohuilua, joka on rakenteeltaan samanlainen, mutta ääniala on korkeampi. Huilu on ihanteellinen myös soolosoittimena.

Oboe on kaunisääninen, orkesteriteoksissa paljon käytetty puupuhallin, joka sopii erinomaisesti myös hieman myöhemmin musiikkiopintojaan aloittelevalle nuorelle. Oboen suukappaletta kutsutaan rööriksi. Rööri valmistetaan itse ruokopuusta ja korkista, sitomalla ja veistämällä. Opettaja auttaa oppilaita röörien tekemisessä yleensä opintojen loppuun asti. Oboen soitto on hauskaa puuhaa!

Klarinetti on yksilehdykkäinen puupuhallin, jossa puhaltamalla värähtelemään saatu ruokolehdykkä synnyttää äänen. Klarinetti on joustava ja notkea soitin. Sen soinnin sävyerot ovat laajat: matalalla täyteläinen ja tumma, korkeammalla kirkkaampi sointi. Monipuolisuutensa ja helposti sulautuvan äänenvärinsä johdosta klarinetti on yleisesti käytetty soitin mitä erilaisimmissa musiikin lajeissa ja orkestereissa.

Saksofoni on belgialais-ranskalaisen A. Saxin 1840-luvulla kehittämä puhallinsoitin. Saksofoni kuuluu toimintaperiaatteensa vuoksi puupuhaltimiin, vaikka se onkin aina valmistettu metallista (useimmiten messinkiseoksesta). Saksofoniperheeseen kuuluu seitsemän erikokoista ja eri äänialasta soivaa soitinta, joista yleisimmät ovat altto ja tenori. Saksofoni on erittäin monipuolinen soitin, joka sopii kaikkien musiikkilajien esittämiseen.

Kolme puupuhaltajaa
Kuvassa fagotti, oboe ja alttosaksofoni.

Fagotti valmistetaan puusta, sen koneisto on metallia ja äänilähteenä käytetään kaksoisruokolehteä. Fagotti koostuu kahdesta rinnakkaisesta putkesta, jotka on yhdistetty toisiinsa. Soittimen alkupäässä on lisäksi metallinen, taivutettu putki, ns. s-putki, johon varsinaisen äänen tuottava suutin eli rööri kiinnitetään. Fagotti on kooltaan suurin ja ääneltään matalin sinfoniaorkesterissa tavallisesti käytettävistä puupuhaltimista. Jos haluat soittaa ja iloita yhdessä toisten soittajien kanssa, niin valitse silloin soittimeksi moni-ilmeinen fagotti!

Neljä puupuhaltajaa
Kuvassa poikkihuilu, sopraanonokkahuilu, alttonokkahuilu ja klarinetti.

Nokkahuilu on kaikille tuttu puupuhallin. Aloittelija saa nokkahuilusta äänen helposti, mutta pitkälle edistymiseen sen soittamisessa tarvitaan yhtälaista harjoittamista kuten muillakin puhaltimilla. Soittimena sitä voi suositella kenelle hyvänsä, mutta se on erinomainen valinta myös mistä tahansa muusta puhallinsoittimesta haaveilevan ensimmäiseksi soittimeksi 6–9 vuoden iässä. Sen ääni on kaunis ja konstailematon. Nokkahuilu on edullinen soitinhankinta, soittimien hinnat vaihtelevat muutamasta kymmenestä eurosta satoihin euroihin. Nokkahuilu on nokkela valinta.

Vaskipuhaltimet ovat puhallinsoittimia, joissa ääni muodostetaan puhaltamalla kuppimaiseen tai pikarimaiseen suukappaleeseen siten, että huulten väristessä ilmapatsas alkaa värähdellä soittimessa. Vaskipuhaltimet valmistetaan yleensä messingistä.

Trumpetti on kirkasääninen vaskisoitin. Sen käyttömahdollisuudet ovat hyvin monipuoliset, ja lähes jokaisessa orkesterissa tarvitaan trumpetisteja. Trumpettia käytetään paljon myös soolosoittimena, ja se on hyvin suosittu soitin jazz-musiikissa. Trumpetti on juhlien ja seremonioiden ykkössoitin komeine fanfaareineen.

Käyrätorvi on metsästystorvesta kehittynyt vaskipuhallin, jonka 3–6 metriä pitkä putki on taivutettu ympyrän muotoon ja sen sisälle monelle mutkalle. Käyrätorvella saadaan aikaan soittotapaa muuntelemalla erilaisia sointivärejä. Käyrätorvi on tärkeä sekä orkesteri- että soolosoittimena. Käyrätorvi on myös elokuvasäveltävien suosiossa, ja esimerkiksi Tähtien sota -elokuvissa voikin kuulla monia mahtavia käyrätorvisooloja.

Pasuuna on vaskipuhallin, jonka edeltäjät on tunnettu jo vanhalla ajalla. Sen sointi on juhlava ja täyteläinen. Nykyisin sinfoniaorkesterissa käytettävässä vetopasuunassa on pitkä vetoputki ilmakanavan pituuden ja sen avulla äänen korkeuden säätelemiseksi. Pasuunaa on käytetty sinfoniaorkesterissa 1800-luvulta lähtien ja se on suosittu soitin myös jazzissa. Moni-ilmeistä pasuunaa voi pitää vaskisoitinten kuninkaana.

Baritonitorvi eli tenorituuba muistuttaa eniten tuubaa. Kooltaan se on hieman tuubaa pienempi ja ääneltään oktaavin tuuban äänialaa korkeampi. Baritonitorven toinen kutsumanimi eufonium tulee kreikasta ja tarkoittaa "kauniisti soivaa".

Kolme vaskipuhaltajaa
Kuvassa käyrätorvi ja kaksi baritonitorvea.

Tuuba on erittäin voimakas basso-, mutta myös hyvä melodiasoitin. Tuuban ääni on luonteeltaan leveä ja peittävä. Vaikka tuuba onkin erityisesti bassosoitin, tuuban ääni on hyvinkin taipuisa. Tuubaan, kuten muihinkin vaskisoittimiin voi myös laulaa soittimen oman äänen sekaan (väriä voi muuttaa venttiileillä). Tuuba on orkesterin muhkea perusta.

Neljä vaskipuhaltajaa ja yksi puupuhaltaja
Kuvassa trumpetti, saksofoni (puupuhallin), käyrätorvi, pasuuna ja baritonitorvi.

Muut soittimet

Piano on kosketinsoitin, jolla on erityisasema soittimien joukossa. Sen avulla voidaan opettaa musiikin peruskäsitteitä lapsille ja aikuisille. Varsinaisen pianomusiikin lisäksi sillä voi säestää muita soittimia ja soittaa orkesterimusiikkia. Piano on kuin orkesteri. Siitä saa yhtä aikaa sekä korkeita, että matalia ääniä. Piano on soitinvalinnoissa kaikkein suosituin soitin.

Kitaransoittaja

Klassinen kitara on nailonkielinen soitin, joka kehittyi nykyiseen muotoonsa Espanjassa, jonka kansallissoitin se on. Kaikki muut kitaran nykymuodot ovat kehittyneet tästä espanjalaisesta kitarasta. Kitara on näppäilysoitin, jota käytetään monipuolisesti säestys- ja soolosoittimena kaikenlaisessa musiikissa klassisesta kevyeen.

Haitarinsoittaja

Harmonikka, hanuri, haitari on paineilman avulla toimiva kosketinsoitin. Ääni syntyy ilmavirran saadessa metallikielet värähtelemään. Näppäinharmonikassa on 3–5 pystysuoraa näppäinriviä ja pianoharmonikassa on 41–45 pianon tyyppistä kosketinta. Pienissä harmonikoissa, joilla soiton opiskelun voi aloittaa jopa 5-vuotiaana, on kolme näppäinriviä. Harmonikka on kuin oma orkesteri. Sillä voi vaihtaa soitinsävyjä ja säestää mitä tahansa soitinta.

Marimbansoittaja

Lyömäsoittimiin kuuluu monia eri soittimia, ja niistä useimpia soitetaan kapuloilla lyöden. Rumpuja ovat esimerkiksi patarummut, pikkurumpu, bassorumpu ja monesta eri rummusta ja lautasista koostuva rummusto eli rumpusetti. Melodialyömäsoittimia ovat ksylofoni, marimba, vibrafoni ja kellopeli. Näiden lisäksi on vielä iso joukko puisia, metallisia ja nahkakalvollisia soittimia. Lyömäsoittajat ovat monitaitureita ja opiston lyömäsoittajat ovatkin mukana myös orkestereissa sekä omassa lyömäsoitinyhtyeessään.

Yksinlaulun opiskelun suositeltava aloitusikä on yli 15 vuotta. Klassista laulunopiskelua olisi hyvä edeltää soitinopinnot, ja tietenkin nuotinlukutaito on välttämättömyys.

Laulamaan toki pääsee jo nuorempanakin hakeutumalla opiston Volare piccolo -kuoroon (5–8-vuotiaille lapsille) tai Volare-kuoroon (8–20-vuotiaille lapsille ja nuorille).

Volare-kuoro

Tervetuloa opiskelemaan musiikkia hyvinkään musiikkiopistoon!

Päivitetty 22.3.2010